Rosette-sumu, joka on värikäs sumukerrostuma syvässä avaruudessa.
Rosette-sumu, noin 5200 valovuoden päässä maapallosta. Kuva: Sebastian Silfvenius

Avaruutta kuvaava 15-vuotias Sebastian ikuistaa syvän avaruuden ihmeet omalta pihaltaan

Julkaistu: Jere Huttunen

Syvä avaruus on meidän aurinkokuntamme ulkopuolella sijaitsevaa avaruutta, joka pitää sisällään galakseja, kaasusumuja ja tähtijoukkoja. Näitä kohteita vain harvat ikuistavat kuviksi, ja vielä harvemmat tekevät niin aivan omalta pihaltaan. Yksi näistä harvoista on Sebastian Silfvenius.

Sebastian Silfvenius on 15-vuotias avaruuskuvauksen harrastaja Kuopiosta. Hän kulkee Instagramissa nimellä polaris.astro, kuvaten syvän avaruuden kohteita ja julkaisten niitä tilillään. Näytillä hänellä on lukuisia henkeäsalpaavia kuvia eri avaruuden kohteista.

Orionin sumu (M42), joka on tähtitaivaan kirkkain kaasusumu. Se sijaitsee noin 1500 valovuoden päässä maapallosta.

Sebastian kertoi harrastaneensa valokuvausta jo pari vuotta ennen ensimmäistä avaruuskuvaansa. Siirtyminen avaruuteen tapahtui uteliaisuuden kautta: "ihmettelin mökillä linnunrataa paljain silmin syksyllä". Hän otti ensimmäiset kuvansa linnunradasta ja tähdistä perinteisesti käyttäen vain järjestelmäkameraa ja kolmijalkaa – siihen hänen laitteistonsa ei kuitenkaan pitkäksi aikaa jäänyt.

Pelikaanisumu (Pelican Nebula), noin 1800 valovuoden päässä maapallosta.

Linnunradan kuvaamisen jälkeen Sebastian alkoi päivittää kuvauslaitteistoaan vähän kerrallaan, myyden aina vanhoja osia pois. Nyt hänellä onkin huolella valikoitu taivaalle tähdättävä tykki, joka kuvaa niin syvän avaruuden pienimmät kuin suurimmatkin kohteet.

Sebastianin kuvauslaitteisto. Tukeva kolmijalka, jonka päällä on seurantalaite. Seurantalaitteen päällä on kiinni teleskooppi, jonka toisessa päässä on avaruuden kuvaamiseen valmistettu kamera. Teleskoopin yllä on toinen pienempi teleskooppi ja kamera, eli “guider”. Guider varmistaa, että avaruuden kohde pysyy keskellä kameraa pitkänkin kuvauksen ajan.

Sebastian kuvaa avaruutta usein, omin sanoinsa “niin kauan kuin pystyy ja on pilvetöntä”. Hän käyttää jokaisen pilvettömän yön hyödykseen kuvaten avaruuden ihmeitä – viimeksi hän kuvasi jopa -23°C pakkasessa.

Parasta on se, miten en voi uskoa, kuinka kaukana ne oikeasti ovat.

Seulaset, eli Plejadit (M45), yksi tähtitaivaan kirkkaimmista tähtijoukoista. Sen etäisyys on noin 450 valovuotta maapallosta.

Kuvaaminen Sebastianilla onnistuu helposti: hän kuvaa avaruutta aivan oman kotinsa mukavuuksistaan. Omalla pihalla oleva teleskooppi on yhdistetty sen vieressä olevaan läppäriin, joka pysyy omassa laatikossaan turvassa. Tämä läppäri on yhdistetty etäyhteydellä sisällä olevaan tietokoneeseen. Etäyhteys mahdollistaa teleskoopin ohjaamisen suoraan sisältä käsin – eli Sebastianin ei edes tarvitse koskea teleskooppiin kesken kuvausten. Teleskooppi myös löytää avaruudesta Sebastianin määrittelemän kohteen, sekä tarkentaa siihen automaattisesti. Tämä kuvaustapa onkin Sebastianin mieleen: “monesti en edes käy katsomassa kaukoputkea tunteihin”.

Kierteisgalaksi “Kolmion galaksi” (M33), noin 2,73 miljoonan valovuoden päässä maapallosta.

Avaruuden kuvaus tapahtuu niin, että kameran jalusta kääntyy samaa vauhtia maapallon pyörimisen kanssa. Näin avaruuden kohteet pysyvät keskellä kameran kuvaa, sillä ilman jalustan kääntymistä avaruuden kohteet olisivat "liikkuneet" hetkessä jo pois kameran edestä. Kamera nappaa kohteesta suuria määriä pitkän valotuksen kuvia monen tunnin ajan, jotta kuvat voisi yhdistää yhdeksi monen tunnin valotuksen kuvaksi. Avaruuden kohteet ovat niin kaukana ja hämäriä kameralle, että selkeän kuvan saaminen vaatii monen tunnin valotuksen, kohteesta riippuen. Sebastian kuvaa yleensä noin 3-7 tunnin valotuksilla.

Kuvattuaan kohteen, Sebastian pinoaa ottamansa kuvat yhdeksi kirkkaaksi kuvaksi ja muokkaa sen mielekkäämmäksi. Hänellä on oma sääntö kuvien muokkaamiseen: “ei kannata heti julkaista muokattua kuvaa, vaan kannattaa katsoa sitä päivän verran – silloin huomaa parannettavaa”.

Andromedan Galaksi (M31), joka on tähtitaivaamme kirkkain galaksi. Sen voi nähdä tarpeeksi pimeässä jopa paljain silmin.

Sebastian sanoo suurimman kehittymisensä tulleen uudesta kamerasta ja suotimesta, mutta hän selkeästi vähättelee itselleen kertynyttä osaamistaan. Hän kuvaa 15-vuotiaana kuvia, mistä suurin osa ihmisistä voi vain unelmoida.

Hevosenpääsumu (yllä) ja Liekkisumu (alla) – kummatkin nimetty ovelasti oman ulkonäkönsä mukaisesti. Kuvasta on poistettu tähdet.

Löydät Sebastianin Instagramissa käyttäjänimellä @polaris.astro. Suuri kiitos hänelle kuvista ja haastattelusta. Saatoit huomata, että kaikki artikkelin kuvat ovat neliöitä – tämä johtuu siitä, että avaruuskameran sensori on neliön muotoinen.

Jaa