Kuvan takana: Valomaalaus itse tehdyllä valotikulla

Valomaalaus on valokuvauksessa pitkän valotusajan mahdollistamaa valolla maalaamista, eli valolla tehtyjen kuvioiden jättämistä kuviin. Tämä tapahtuu niin, että kamera asetetaan kolmijalan päälle ottamaan kuvan pitkällä suljinajalla, jonka aikana valolähdettä liikutetaan kameran edessä. Valolähde voi olla esimerkiksi taskulamppu, puhelin, ledivalo tai valotikku. Kuvassa tausta pysyy paikalla, mutta valo liikkuu, jolloin valo jättää muotoja kuvaan. Nyt kerron, kuinka tein itse valotikun kotona muutamalla eurolla.

Valotikun teko

Päätin tehdä itse valotikun, jotta saan siitä mieleiseni, ja voin muokata sitä aina tulevaisuudessa erilaiseksi. Tämän tikun piti olla vasta prototyyppi, mutta se päätyikin valmiiksi tuotteeksi – suurilta osin laiskuuden takia, mutta myös sen, että se toimi niin kuin pitikin.

Löysin itselleni noin metrin pitkän hiotun puutikun, johon kävin ostamassa kaksi AA-paristoilla toimivaa ledipakkausta. Ostin kahta eri ledimallia, koska halusin testata, näkyykö niissä eroja otetuissa kuvissa – ei näkynyt. Kiinnitin ledit tikkuun käyttämällä teippiä, koska oletin tikun olevan vain prototyyppi. Tämä tikku kuitenkin toimi niin kuin pitikin, joten teippi jäikin pysyvästi. Jos joskus haluankin ledit irti tikusta, irrotan vain teipin ja saan ledit nätisti talteen seuraavaa projektia varten.

Valotikku hylätyllä laivalla

Helsingin Kalasatamassa sijaitsi hylätty laiva, joka on näiden kuvien jälkeen hävitetty pois satamasta. Kuvapaikkaa harkitessa päätin laivan olevan erittäin kiinnostava kohde aluekuvauksen ja valotaiteen yhdistelmälle, joten otin valotikkuni mukaan ja lähdin laivan luokse.

Heiluin valotikun kanssa kuin jedi, ilman suurempia suunnitelmia kuvan kokonaisuudesta. Näillä kuvilla ei ole mitään taka-ajatuksia – halusin vain saada ne näyttämään uniikeilta ja kiehtovilta. Yllä olevassa kuvassa 15 sekunnin suljinaika oli sopiva rauhallisten liikkeiden tekemiseen valotikulla.

Kävin myös tikun kanssa laivan päällä, kävellen varovasti laivan reunaa pitkin ja kohdistaen valotikkua kohti kameraa koko kuvan ajan. Valojen välissä oleva tyhjä tila on tikussa se kohta, johon kiinnitin akut. Pidän siitä, että koko valotikku ei ole pelkkää valoa, vaan välissä on tyhjää tilaa luoden vahvemman 3D-efektin valoon.

Valotikun matka jatkuu Helsingin Tuomiokirkolle

Päätin, että Tuomiokirkko on seuraava kohteeni. Valitsin sen, koska halusin muuttaa yhden Helsingin kuvatuimmista kohteista uniikiksi – toivon mukaan tämä kuva erottuu miljoonista kuvista, joita Tuomiokirkosta on napattu.

Yllä oleva kuva on otettu käyttämällä 15 sekunnin suljinaikaa, jonka aikana kävelin portaita ylös tikun kanssa, ohittaen kameran. Kirkko on niin kirkas, että tarvittavan 15 sekunnin suljinajan saamiseksi oli pakko pienentää objektiivin aukon kokoa kohtaan f/22 asti, jotta kuva ei ylivalottuisi. Tämä aukon luku mahdollisti myös sen, että valotikun jäljet ovat tarkkoja myös lähellä kameraa – esimerkiksi kirkkoon tarkentaessa aukon luvulla f/2.8 valojäljet olisivat epäselviä lähempänä kameraa.

Kirkon edessä oli hieman noloa heilua, sillä ohi kävelevät turistit ja helsinkiläiset tuijottelivat ihmeellistä meininkiä. No, hekin saivat siinä samalla sentään hienon esityksen.

Valotikun itse tekeminen onnistui loistavasti. Se mahdollistaa kiinnostavat ja uniikit kuvat, sekä sitä on helppo käyttää, eikä se maksanutkaan kuin vain muutaman euron. Kaikessa ei tarvitse olla aina järkeä, välillä on vain mukavaa antaa mielikuvituksen lentää.

Kiitos kun luit, toivottavasti annoin edes hiukan inspiraatiota omiin outoihin projekteihisi.