Kuvan takana: Sumun peittämä Helsinki

Helsinki sai aavemaisen ulkoasun, kun tiheä sumu peitti koko kaupungin kosteana yönä 7.3.2020. Tämä Kuvan takana -jakso on kuvakollaasi tästä mystisestä yöstä.

Aavemainen Helsinki

Kello oli noin yksi yöllä. Olin juuri lähdössä nukkumaan, kun huomasin ikkunastani sumun. Hetken mielijohteessa päätin hylätä suunnitelmani lämpimästä sängystä, vaan otinkin kamerarepun selkääni ja pyörän alleni, suunnaten kohti Helsingin keskustaa.

Koko keskusta oli sumun peitossa, eikä kaduilla ollut ketään muutamia autoja lukuun ottamatta. Tyhjässä keskustassa liikkuminen oli rentouttavaa, mutta pidin samalla kiirettä, sillä en voinut tietää, milloin sumu loppuu.

Käytin yllä olevaan Amos Rex -kuvaan f/20 -aukkoa pidemmän suljinajan saamiseksi, sillä yritin saada siihenkin kuvaan autojen valojen jälkiä pitkällä valotuksella. Ainoa ongelma oli se, että koko tie oli täysin autio, enkä halunnut jäädä odottelemaan liian pitkäksi aikaa autojen saapumista.

Keskuskirjasto Oodi oli ulkoasultaan kuin avaruusalus kattovalaistuksen tuodessa esiin ympäröivää sumua.

Käytin kuvaan maailmanpyörästä erittäin pitkää 30 sekunnin suljinaikaa siksi, koska halusin veden olevan aavemaisen tasainen. Lyhyemmällä suljinajalla veden aallot näkyisivät kuvassa selkeästi, mutta pitkä suljinaika tasasi ne niin, että niitä ei edes näy.

Käytin kaikkiin tämän artikkelin kuviin pientä kameran aukkoa – suurin käyttämäni aukko oli f/9, joka on myös jo erittäin pieni. Miksi tein näin? En edes itse tiedä. Joko halusin kuvaushetkellä kaiken kuvassa olevan täysin tarkka, tai sitten se oli seurausta keskellä yötä kuvaamisesta – aivot olivat jo nukkumassa.

Jokainen kuva oli ISO 100, sillä se on tuo kroppikamerallani selkeästi parhaita tuloksia, sekä sillä voin kuvankäsittelyssä nostaa kuvien pimeimpiä kohtia kirkkaammiksi pelkäämättä ilmestyviä rakeita. Pidemmän suljinajan käyttäminen mahdollisti pienen ISO:n, sillä kolmijalkaa käyttäessäni pystyin valita minkä tahansa suljinajan. Mieluummin pidempi suljinaika, kuin korkeampi ISO-luku – ainakin tällä kuvauskeikalla.

Pääsin kotiin noin kello 3-4 aikaan yöllä. Koko yö oli kuin täysi unelma – onnistuin nappaamaan kuvia, joista olin unelmoinut jo pidemmän aikaa. Seuraavana aamuna kävinkin heti kuvia innokkaasti läpi!