Norjan vuoristot kuvattuna Kilpisjärveltä, Lapin käsivarressa. ISO 100, f/9, 1/320s suljinaika, 130mm.

Teleobjektiivi maisemakuvauksessa – aina et tarvitse laajakulmaa

Julkaistu:

Kirjoittanut: Jere Huttunen

Ohjeet

Maisemakuvauksen ylivoimaisesti suosituin objektiivi on laajakulma – ja hyvästä syystäkin, usein koko maisema halutaan ikuistaa samaan kuvaan. Nyt käymme läpi toisen, hieman haastavamman tavan ikuistaa maiseman: teleobjektiivi, ja sen vahvuudet sekä heikkoudet maisemakuvauksessa.

Mitä kuvaamaan

Teleobjektiivin vahvuus on sen mahdollistama pitkä kantama ja suuren polttovälin tuottama kapea tulos. Teleobjektiivien kuvat vaikuttavat erittäin rajatuilta, ja sitä kannattaa käyttää hyödykseen. Parhaat maisemakuvat teleobjektiivilla tulevat kuvaamalla horisontin kohteita pitkän matkan päästä, esimerkiksi mäen päältä tai veden rannalta.

Kuusirppi Helsingin yllä. ISO 100, f/5, 3.2s suljinaika, 120mm.

Teleobjektiivi sopii myös hyvin kaupungin kuvaamiseen. Se tuo uusia kuvakulmia kaupunkimaisemiin, sekä voit saada tutun näkymän vaikuttamaan aivan uudelta.

Maisemakuvauksessa teleobjektiivi on vain työväline. Paras tapa varautua eri maisemiin on pitää mukanaan sekä laajakulma- että teleobjektiivin – näin pääset olemaan niin luova kuin haluat, ilman välineistön tuottamia rajoitteita.

Miten teleobjektiivi eroaa laajakulman käytöstä maisemakuvauksessa

Kohteen eristäminen. Rajatummalla kuvasuhteella saat eristettyäsi kohteesi muusta ympäristöstä hyvin, tuoden sen kuvan pääpisteeksi, sekä huomion keskipisteeksi.

Uusi tapa katsoa maailmaa. Teleobjektiivi maisemakäytössä vaatii tietynlaista uutta tapaa etsiä kuvauskohteita. Et enää etsi kaunista maisemaa, vaan etsit kiinnostavaa kompositiota, yhdistelet maiseman eri osia kiinnostavaksi kokonaisuudeksi.

Auringonnousu puiden yltä. Muista suojata silmäsi ja kalustosi kuvatessa aurinkoa teleobjektiivilla. ISO 100, f/11, 1/320s suljinaika, 400mm.

Uniikkia. Varsinkin nykyisellä älypuhelimen ja Instagramin ajalla teleobjektiivit erottuvat muista maisemakuvista erittäin hyvin.

Painavampi. Maisemakuvaus sisältää usein matkustamista, ja painavan teleobjektiivin kantaminen voi olla ikävää – varsinkin, jos matkustaa jalan. Hyvältä selässä tuntuva kamerareppu tekee suurenkin teleobjektiivin kantamisesta selässä helpompaa.

Voi vaatia kolmijalkaa. Ympäristöstä riippuen teleobjektiivilla voi olla jopa lähes mahdotonta ottaa tarkkaa maisemakuvaa. Huonossa valaistuksessa kuvatessa – kuten yöllä – teleobjektiivi vaatii pidempiä suljinaikoja, kuin mitä käsipelillä tulet saamaan. Esimerkiksi 1/25 sekunnin suljinajalla voi vielä saada tarkkoja kuvia laajakulmalla, mutta sama suljinaika teleobjektiivilla on jo erittäin vaikea käsiteltävä. Kaikki kätesi tärinät ja ympäristön tuulenpuuskat vaikuttavat kymmenenkertaisesti teleobjektiivilla kuin mitä laajakulmalla.

Lapin maisemaa. ISO 100, f/10, 1/250s suljinaika, 130mm.

Milloin kuva ei enää ole maisemakuva?

Valitessani kuvia tähän artikkeliin, aloin pohtia, missä menee maisemakuvan raja. Milloin kuva on maisemasta, ja milloin se ei ole? Itse kuvittelen maisemakuvan olevan kuva näkymästä, tietynlaisesta kokonaisuudesta, mutta osa kuvista jotka laskin maisemakuviksi eivät olleetkaan maisemakuvia enää toisille tuntemilleni kuvaajille.

Helsingin Tuomiokirkko 400mm polttovälillä noin 2 kilometrin päästä. ISO 800, f/18, 1/30s suljinaika, 400mm. Käytin f/18, koska halusin kuusen neulasten erottuvan paremmin kuvasta.

Onko ylempi kuva Helsingin Tuomiokirkosta maisemakuva? Itse koen sen maisemakuvaksi, lähellä olevat oksat ja kirkkoa ympäröivät rakennusten katot tuovat mielestäni kuvaan maisemakuvan kokonaisuuden. Kysyessäni toisen tuntemani valokuvaajan mielipidettä, hän ei tuntenut samoin. “Se on selvästi kuva kirkosta, ei maisemasta”, hän sanoi.

Norjan vuoristoa, 120-400mm -objektiivi 270mm kohdalla. ISO 100, f/5.6, 1/1000s suljinaika, 270mm.

Entä tämä kuva, onko se maisemakuva? Vaikka 400mm-objektiivi rajaakin jo todella paljon, koen sen silti maisemaksi. Tähänkin sain taas mielipiteen kollegaltani: “hmm se on siinä ja siinä, se on enemmän kuva vuoresta kuin maisemasta, se on niin tiukka rajaukseltaan”.

Se, milloin kuva ei enää ole maisema, on lopulta katsojan silmissä. Ei ole mitään oikeaa tai väärää vastausta.